Siihen, miten ja kuinka paljon me liikumme vaikuttaa monet tekijät. Liikkumiseen liittyy vahvasti omat tarpeet ja halut sekä siihen liittyvien myönteisten ja kielteisten tekijöiden tunnistaminen. Jotta liikkumisesta voisi keskustella opiskelijan kanssa, on hyvä tietää liikkumiskäyttäytymisen motivaatiotekijöistä sekä muutosprosessista. Liikkumisen puheeksioton työkaluja löydät täältä.
Motivaatio
Motivaatio jaetaan ulkoisiin ja sisäisiin tekijöihin. Ulkoiset motivaatio tekijät tulevat ulkopuolelta, ympäristöstä. Niihin liittyy palkitseminen, toisten odotusten täyttyminen tai ulkoinen paine. Usein tällaiset motivaatiotekijät eivät ole siksi kovin pitkäkestoisia. Liikunnan suhteen esimerkiksi ulkonäköpaineet, pakotettu liikunta, hyvän arvosanan saaminen tai sosiaaliset paineet voivat olla opiskelijoille tällaisia tekijöitä.
Sisäsyntyiset motivaatiotekijät taas tulevat itsestä, jolloin ihminen toimii omasta tahdosta käsin ja ilman ulkoisia palkkioita tai tavoitteita. Sisäisen motivaation kulmakiviä ovat autonomia, koettu kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Autonomialla tarkoitettaan itsemääräämisoikeutta, esimerkiksi liikkumiseen liittyvissä kysymyksissä opiskelija voi päättää itse ja valita, minkä liikuntamuodon kokee itselleen sopivaksi. Kyvykkyys taas käsittää ajatuksen, miten opiskelija kokee itsensä liikkujana. Hän voi pohtia, osaako hän, onko hän hyvä? Jotta usko omien kykyjen riittävyyteen saavutetaan niin opiskelijan tulisi kuunnella omaa kehoaan ja liikkua omalle kunto- ja taitotasolleen sopivalla tavalla. Sosiaalinen yhteisöllisyys voi parantaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sitä kautta opiskelija voi kokea olevansa osa ryhmää, jossa kannustetaan ja autetaan kaveria. On tutkittu, että ihminen toimii parhaiten tällaisessa yhteydessä.
Kumpiakin, sisäisiä ja ulkoisia motivaatiotekijöitä tarvitaan ja ne täydentävät toisiaan. Sisäisessä motivaatiossa opiskelija toimii kuitenkin liikkumisen suhteen ilosta ja tyydytyksestä sekä omasta tahdostaan käsin. Tämän vuoksi sisäsyntyiset motivaattorit ovat usein tehokkaampia ja pidempikestoista kuin ulkoiset tekijät ja niistä voi tulla pysyvä motivaation lähde. Liikkumisen sisäisiä motivaattoreita voivat olla esimerkiksi terveys ja valinnan mahdollisuus omista hyväksi kokemistaan liikuntamuodoista.
Liikuntakäyttäytymisen muutos
Liikuntakäyttäytymiseen vaikuttavat monet tekijät. Liikkumistapojen muutos ei aina ole helppoa. Tärkeintä olisi keskittyä niihin osa-alueisiin, joihin voi vaikuttaa. Muutosprosessia kuvaavia malleja on erilaisia. Prochaskan mallissa on viisi vaihetta.
- Esiharkintavaihe
- Harkintavaihe
- Suunnitteluvaihe
- Toimintavaihe
- Ylläpitovaihe
Esiharkintavaiheessa opiskelija ei ole vielä kiinnostunut liikunnasta ja saattaa suhtautua siihen kielteisesti. Kun henkilö saa uutta tietoa tai myönteisiä kokemuksia liikkumisesta voi hän siirtyä harkintavaiheeseen, jossa hän myöntää liikkumistottumustensa muutostarpeen. Tässä vaiheessa opiskelija on usein motivoitunut puhumaan liikkumisesta ja siksi onkin hyvä keskustella opiskelijan kanssa aiheesta. Suunnitteluvaiheeseen opiskelija on kenties jo kokeillut uutta liikkumis- ja toimintatapaa sekä harkitsee erilaisia vaihtoehtoja ja niiden sopivuutta itselleen. Hän saattaa myös tehdä valmisteluja muutosta varten. Seuraava askel on siirtyä sanoista tekoihin.
Toimintavaiheessa opiskelija kokee niin kielteisiä kuin myönteisiäkin kokemuksia liikkumisesta. Tässä vaiheessa taantuman riski kasvaa, kun hyötyjä ei välttämättä saavutetakaan niin nopeasti kuin oli ajateltu. Kuitenkin opiskelija on alkanut hyväksyä liikkumisen muutoksen osaksi elämäntapaansa eikä pidä sitä enää vain väliaikaisena ilmiönä elämässään. Ylläpitovaiheessa ymmärrys kasvaa väliaikaisen muutosyrityksen kestämättömyydestä. Ajoittain kuitenkin voi tulla ns. repsahduksia, jotka ovat oleellinen osa koko muutosprosessissa. Se voi tulla missä tahansa muutosmallin kohdassa ja niitä ei pidä pitää epäonnistumisina vaan oppikokemuksina, jotka vievät muutosprosessia eteenpäin.
Keinoja liikuntamotivaation löytämiseen
- Liikuntaan sitoutuminen.
- Tavoitteiden asettelu: Realistiset ja saavutettavissa olevat. Pienillä askelilla eteenpäin.
- Pitämällä kirjaa kehittymisestä.
- Objektiivisen palautteen saaminen. Esim. sykkeen tai askeleiden seuranta.
- Kaikki tai ei mitään -ajattelun välttäminen. Jos yksi liikkumiskerta jää välistä niin seuraavana päivänä voi koittaa uudestaan. Repsahduksia tulee, pyri olemaan armollinen ja joustava liikkumisesi suhteen.
- Vastuullisuus. Ryhmässä liikkuminen ja tukihenkilö, jonka kanssa voi mennä liikkumaan tai kannustaa siihen.
Kaikkia keinoja ei tarvitse ottaa heti käyttöön. Näkökulmia voi sisäistää yksi kerrallaan ja vasta sen jälkeen siirtyä seuraavaan. Tärkeintä olisi kuitenkin, että opiskelija löytäisi liikkumisen ilon ja liikuntamuodon, mikä tuntuu itselle sopivalta ja mukavalta.