Miten vuorovaikutuksella voi motivoida liikkumaan?

Miten vuorovaikutuksella voi motivoida liikkumaan? ‒ kestävän liikuntamotivaation tukeminen vuorovaikutuksessa

Liikkumattomuus on monitekijäinen ongelma. Joskus motivaatio voi olla yksi käyttäytymisen, kuten liikkumisen, taustalla oleva este. Psykologisia perustarpeita, autonomiaa, pätevyyttä ja yhteenkuuluvuutta, tukeva vuorovaikutus luo otolliset olosuhteet motivoitumiselle. Elintapaneuvonnassa olisi ideaalia saada siirrettyä motivaatio ulkoisesta motivaatiosta kohti omaehtoista motivaatiota. Liikunta-alan ammattilaiset, kuten liikuntaneuvojat ja liikunnanopettajat, voivat oppia motivoivan vuorovaikutuksen keinoja.

Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professori Nelli Hankonen puhui kestävän liikuntamotivaation tukemisesta vuorovaikutuksessa UKK-instituutin Terveysliikuntapäivillä 13.10.2022.

---

Mitä on motivaation taustalla?

Hankosen esitys pohjautui itsemääräämisteoriaan, jonka mukaan sisäinen ja omaehtoinen motivaatio syntyy ihmisen kolmesta psykologisesta perustarpeesta. Nämä ovat tarpeet autonomialle, pätevyydelle sekä yhteenkuuluvuudelle. Autonomia tarkoittaa kokemusta siitä, että ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. Käyttäytyminen toteutetaan oman tahdon mukaisesti ja se on yhdenmukaista omien arvojen kanssa. Koettu pätevyys kuvastaa onnistumisen kokemuksia ja tunnetta siitä, että osaa riittävän hyvin. Yhteenkuuluvuus merkitsee kokemusta siitä, että kelpaa omana itsenään itselleen merkitseviin ryhmiin. Itsemääräämisteoriaan pohjautuvilla interventioilla on pystytty edistämään terveellisiä elintapoja, kuten liikkumista.

Motivaation laadulla on väliä

Hankonen kertoi, että itsemääräämisteoriassa on kyse motivaation laadusta ja syistä miksi ihminen kokee liikkuvansa. Monissa muissa liikuntapsykologian teorioissa kyse voi olla siitä, onko motivaatiota paljon vai vähän. Sen lisäksi, että motivaation määrällä on väliä, niin myös motivaation laadulla on väliä. Laadukasta motivaatiota voi pohtia kysymyksellä: ”Kumpuaako motivaatio liikkumiselle pakosta vai omasta halusta?” Olennaista on ihmisen oma käsitys toimintansa syistä. Omaehtoinen motivaatio johtaa laadukkaampaan toimintaan, kestävämpään käyttäytymisenmuutokseen ja parempaan mielen hyvinvointiin kuin ulkoinen motivaatio. Ulkoiset palkinnot voivat sen sijaan johtaa paljon lyhytaikaisempaan muutokseen.

Itsemääräämisteorian mukaan motivaatiojatkumo voidaan nähdä janana, jonka toisessa päässä on amotivaatio eli motivaation puute sekä ulkoinen motivaatio eli ulkoisiin paineisiin tai kannustimiin pohjautuva motivaatio ja toisessa päässä sisäinen, omaehtoinen motivaatio. Motivaatio voi siirtyä ulkoisesta motivaatiosta omaehtoiseksi motivaatioksi eli omien arvojen mukaiseksi ja lopulta sisäiseksi motivaatioksi. Ulkoista motivaatiota voi kuvastaa esimerkiksi tunne siitä, että liikkuu vain siksi, ettei muut, kuten terveydenhoitaja tai puoliso, pahastuvat. Toisinaan liikkumattomuuteen voi myös liittyä häpeän, epäonnistumisen tai syyllisyyden tunnetta. Sisäisesti motivoitunut taasen liikkuu itse liikkumisen vuoksi, koska nauttii siitä sekä kokee sen hauskaksi, kiinnostavaksi ja itselleen arvokkaaksi.

Ulkoista motivaatiota voi kuvastaa kontrolloitu motivaatio, joka on pakotettua, painostettua tai esimerkiksi palkinnoilla houkuteltua. Arvopohjaista ja puhtaasti sisäistä motivaatiota kuvastaa omaehtoinen motivaatio, joka on haluttua, valittua, kiinnostavaa ja arvostettua. Hankonen totesi, että elintapaneuvonnassa olisi ideaalia saada siirrettyä motivaatio kontrolloidusta motivaatiosta kohti omaehtoista motivaatiota. Hän kuitenkin muistutti, että meillä kaikilla voi olla esimerkiksi ajasta riippuvaisia motivaatiolaatuja. Joskus voi syntyä syyllisyyttä liikkumattomuudesta ja toisella hetkellä sisäisen motivaation elementit ovat vahvempia omassa motivaatiomaisemassa. Ihannetilanteessa painopiste olisi suurimman osan ajasta omien arvojen ja sisäisen motivaation puolella.

Motivoiva vuorovaikutus

Hankosen mukaan elintapaohjauksessa olisi ihanteellista vuorovaikutuksen avulla vahvistaa ohjattavan autonomian, pätevyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Autonomiaa tukevassa vuorovaikutuksessa ohjattava osallistetaan keskusteluun, hän tulee kuulluksi, hänelle tarjotaan valinnanvaraa sekä häntä autetaan löytämään merkitys käyttäytymiselle. Pätevyyttä tukeva vuorovaikutus tarjoaa ohjattavalle rakennetta opastamalla ohjattavaa konkretiaan, selkeyttämällä odotuksia ja antamalla palautetta. Yhteenkuuluvuutta tukevassa vuorovaikutuksessa tarjotaan lämpöä osoittamalla ohjattavalle arvostusta ja välittämistä. Autonomian vastakohta on kontrolli ja rakenteen vastakohta on kaaos. Ohjaajat, jotka tarjoavat autonomian tukea ja rakennetta, arvioidaan keskimäärin paremmiksi kuin kontrolli- ja kaaostyyliä käyttävät.

Millaisia elementtejä sitten motivoivaan vuorovaikutukseen kuuluu? Hankonen esimerkiksi ohjeistaa kysymään lupaa, että saako ohjattavalle kertoa aiheesta lisää. Tällainen ei-kontrolloiva puhetapa on tehokasta. Kiinnostusta ohjattavaa kohtaan on tärkeää osoittaa avoimilla kysymyksillä, empaattisuudella ja heijastavalla kuuntelulla. Hyväksytään myös, jos ohjattava ei ole valmis sillä hetkellä elintapamuutokseen. Selvitä ohjattavan odotukset, tarjoa valinnanvaraa, tehkää yhteinen konkreettinen suunnitelma ja tarjoa rakentavaa, selkeää ja osuvaa palautetta. Kaikin puolin keskeistä on osoittaa arvostusta ja hyväksyntää ohjattavaa kohtaan.

Motivaation sisäistymistä edistävän vuorovaikutuksen elementtejä ovat

• kuule ja tunnusta ohjattavan näkökulmat ja elämäntilanne
• rohkaise oma-aloitteisuuteen
• mahdollista valinnanvaraa
• anna merkityksellistä palautetta
• anna sopivan haastavia tehtäviä ja perustele pyyntösi.

Vuorovaikutustapoja voi opetella

Hankonen toteaa, että vuorovaikutustyylillä on väliä. Kuten elintapamuutoksessa, myös vuorovaikutukseen liittyvässä käyttäytymisen muutoksessa tarvitaan muutakin kuin pelkkää tietoa. Vuorovaikutustapojen muutos on prosessi, jossa tarvitaan tietoisuutta omasta vuorovaikutuksesta, vahvuuksista ja kehitysalueista. Prosessissa havainnoidaan, mitä seurauksia omalla vuorovaikutuksella on ja tarkastellaan, mitkä asiat vaikuttavat omaan vuorovaikutuskäyttäytymiseen. Prosessissa tarkennetaan muutostavoitteita ja toteutetaan konkreettinen suunnitelma. Itsearviointia toteutetaan koko prosessin ajan.

Itsearvioinnin seurauksena tapahtuu yleisesti psykologiassa ja käyttäytymisenmuutostutkimuksessa tunnettu asia: ihmisen alkaessa havainnoimaan itseään ja tiettyä toimintaansa, alkaa käyttäytyminen muuttua. Hankonen opastaa, että vuorovaikutuskäyttäytymisen muutoksessa voidaan seurata omien vuorovaikutustekniikoiden käyttöä työpäivän aikana esimerkiksi tukkimiehenkirjanpidon avulla. Tällöin joutuu pohtimaan omia tapojaan ja reflektoimaan, mitä olisi voinut tehdä paremmin. Näin päästään muuttamaan käyttäytymistä haluttuun suuntaan. Lopuksi uusia hyväksi havaittuja tapoja pyritään rutinoiminaan ja saamaan automaattisiksi tottumuksiksi ja tavoiksi.

---

Valitse ja kokeile itse 1–5 tekniikkaa esimerkiksi viikon ajan. Motivoivan vuorovaikutuksen tekniikoita ovat

Yhteenveto

Kestävän pohjan liikkumisen muutokselle luo omaehtoinen eli kiinnostukseen ja arvostukseen perustuva motivaatio. Psykologisia perustarpeita tukeva vuorovaikutus luo otolliset olosuhteet motivoitumiselle. Motivoinnissa oleellista on luoda pohja sille, että ihminen itse löytää motivoitumisen. Motivaatiota ei voi kaataa ihmisen päälle. Myös elintapaohjauksen ammattilaisen näkökulmasta motivoivan vuorovaikutuksen taitoja voi oppia reflektoimalla omaa vuorovaikutuskäyttäytymistä sekä omaksumalla motivoivan vuorovaikutuksen tekniikoita.

Tutkimukset, joihin Hankosen esityksessä viitattiin:

Aelterman, N., Vansteenkiste, M., Haerens, L., Soenens, B., Fontaine, J. R. J., & Reeve, J. (2019). Toward an integrative and fine-grained insight in motivating and demotivating teaching styles: The merits of a circumplex approach. Journal of Educational Psychology, 111(3), 497–521. https://doi.org/10.1037/edu0000293

Nikos Ntoumanis, Johan Y.Y. Ng, Andrew Prestwich, Eleanor Quested, Jennie E. Hancox, Cecilie Thøgersen-Ntoumani, Edward L. Deci, Richard M. Ryan, Chris Lonsdale & Geoffrey C. Williams (2021) A meta-analysis of self-determination theory-informed intervention studies in the health domain: effects on motivation, health behavior, physical, and psychological health, Health Psychology Review, 15:2, 214–244. https://doi.org/10.1080/17437199.2020.1718529

Exercise Self-Regulation Questionnaire (SRQ-E) (Mm. Ryan & Connell 1989).

Palsola, M., Absetz, P., Potthoff, S., Puolamäki, M., Lintunen, T., Hankonen, N. (valmisteilla) Using behaviour change science in changing motivational interaction behaviours: Stepwise development of the MotiStyleSport intervention.

Puolamäki, M., Palsola, M., Renko, E., Saurio, K., Absetz, P., Haerens, L., Kilponen, A., Lintunen T. & Hankonen, N. (valmisteilla). Improving motivational interaction styles of physical activity promotion and sports professionals: a feasibility study.

Self-Determination Theory, Deci & Ryan 2000.

Referoija
Teea Mäkinen, Smart Moves -hankkeen hankekoordinaattori